Työskentelen kuvataiteilijana käsitellen pohjoiseen liittyviä kysymyksiä, monikulttuurisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä ympäristöasioita, kuten ihmisen ja luonnon suhdetta sekä ympäristövastuullisuutta, -politiikkaa ja -etiikka. Usein tartun aiheeseen, jonka pohtimiseen tunnen itse tarvetta. Käsitys ja mielipide poleemisesta aiheesta selkeytyvät työskentelyn aikana. Sitoudun soveltavaan estetiikkaan: taide on oppimisen, tuntemisen, ajattelun ja keskustelun väline. Teokseni ovat tietyllä tavalla journalistisia: pyrin nostamaan esiin jonkun ajankohtaisen asian, taustoittamaan sitä ja avaamaan aiheeseen erilaisia näkökulmia teoksen kautta.

Käytän teoksissani vanhoja tavaroita ja tekstiilejä, kierrätys- ja luonnonmateriaaleja sekä dokumentointia ja haastattelua. Neulon ja virkkaan, kerään ja rakentelen, keskustelen ihmisten kanssa ja tallennan näitä keskusteluja. Menetelmissä ja materiaaleissa huomioin ympäristövaikutuksia. Siksi työskentelen etupäässä kierrätetyillä materiaaleilla ja välineillä. Kierrätän materiaaleja myös teoksen totuttamisen jälkeen. Materiaalit päätyvät uusiksi materiaaleiksi, käsitöiksi tai takaisin kierrätykseen. Ympäristövaikutusten lisäksi pohdin menetelmien ja materiaalien sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Käsityön soveltaminen kuvataiteeseen on ruohonjuuritason aktivismia käsityötaidon, sukupolvienvälisyyden ja elävän perinteen säilyttämiseksi. Teokseni ovat tila- tai paikkasidonnaisia installaatioita niin gallerioissa kuin ulkoilmassa. Katsoja kokee teoksen yleensä sen keskellä tai useilta katsomiskulmilta ja -etäisyyksiltä. Ilmaisuni tavoitteena on katsojan kehollinen kokemus teoksesta. Teoksen materiaalit herättävät mielikuvia kehollista tuntemuksista ja aistimuksista.